sunnuntai, 3. kesäkuu 2007
Johannytmeemiäpukkaa nro.2
Lumme 4.2. - 1.3.
Lumme viihtyy tyynissä vesissä. Kun aurinko paistaa
lämpimästi sen suojaisaan lahdenpoukamaan, lumme hehkuu ja
pursuu elinvoimaa. Melko mitätönkin puhuri saa sen suuret
lehdet värisemään huolestuneesti ja myrskyssä lumme vetäytyy
kiertyneiden lehtiensä suojiin odottamaan tyventä. Lumme ei
kuitenkaan tyydy nököttämään paikallaan. Se kasvattaa pitkän,
jäntevän varren, jonka avulla se voi kurkotella paljon
kotoisia pohjavesiä kauemmaksi. Sitä utelias lumme tekee
ahkerasti. Lumme tarvitsee muutoksia ja jännitystä. Jos vesi
"lammessa" ei vaihdu, lummeihminen tylsistyy, lihoo ja
muuttuu happamaksi. Toisaalta lumme on hyvin varovainen.
Joskus se löytää todellisen onnensa vasta, kun joku
ulkopuolinen tuuppaa sen vieraaseen lampeen. Lumme rakastaa
mukavaa elämää, kauniita esineitä ja hauskoja hullutuksia,
mutta vaikeatkaan tilanteet eivät sitä murra. Pinnalliselta
vaikuttava lumme on perusluonteeltaan empaattinen vakavikko.
Hänellä on taipumusta ottaa turhiakin huolia ja hän
ehdottomasti murehtii kaikki asiat etukäteen. Rakkaudessa
lumme on romanttinen täydellisyyden etsijä. Siksi hän
rakastuu harvoin, mutta kun oikeat kemiat kohtaavat, syttyy
kestävä roihu.
Kommentit